Suomen on valittava oma tie

Vuonna 2017 Ulkoministeriön julkaisema raportti "Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista" tarkastelee Suomen turvallisuuspoliittisesti "epäsymmetristä" asemaa Venäjän naapurimaana, mikäli Suomi päättäisi hakea jäsenyyttä puolustusliitossa. Raportti sisältää monia näkökulmia, jotka joutuivat testiin, kun Venäjän aloitti hyökkäyssotansa Ukrainassa helmikuussa 2022.

Raportti painottaa malttia ja harkintaa sekä riittävää kansalaiskeskustelua ennen päätöstä liittyä Natoon. Kansanäänestystä pidettiin raportissa itsestään selvyytenä siinäkin tilanteessa, että päädyttäisin kriisin olosuhteissa nopeutettuun liittymismenettelyyn (fast-track). 

Vaikka myönteinen kanta Natoon liittymisestä levisi nopeasti kansan keskuudessa viime keväänä, olisin toivonut päättäjiltä malttia. Suomeen ei mielestäni kohdistunut sellaista sotilaallista uhkaa, joka pakotti nopean liittoutumisprosessin käynnistämiseen. 

Julkisuudessa viime keväänä esitetyt näkemykset, joiden mukaan Suomi ja Ukrainan olivat samassa asemassa Venäjän muodostaman uhkan suhteen, olivat hätäisiä arvioita. Muodostui jopa käsitys, että joillekin Nato-jäsenyyttä jo pitkään kannattaneille Venäjän hyökkäys Ukrainaan tarjosi tilaisuuden edistää omia poliittisia tavoitteitaan.

Oman arvioni mukaan Suomella ja Ruotsilla olisi ollut aikaa käydä turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksesta huolellisempi keskustelu, jolla olisi voitu myös välttää jäsenyysprosessin lukkiutuminen Turkin esittämiin vaatimuksiin. 

Vaikka raportissa pohdittiin myös jäsenyyshakemuksen vanhoissa Nato-maissa mahdollisesti synnyttämää vastustusta, tilanne, jossa Turkki pitää koko jäsenyysprosessia jäissä asettamalla Ruotsille epärealistisia ehtoja, osoitti todellisuuden olevan arvaamattomampi kuin mitä raportissa oletettiin.

Suomen Nato-jäsenyyden tiellä viime kevään toiveikkuus vaihtui ensin hämmennykseen ja sen jälkeen lievään närkästykseen, mutta viimeisimpien puheenvuorojen perusteella realismi alkaa saada yhä enemmän sijaa. Näyttää ilmeiseltä, että Suomen ja Ruotsin yhtäaikainen tie Naton jäseniksi ei ole realistinen vaihtoehto.

Ulkoministeriön raportti alleviivaa sitä, että Suomen ja Ruotsin on haettava jäsenyyttä yhtä aikaa. Jos Suomi liittyisi ilman Ruotsia, se tarkoittaisi, että Suomella ei olisi suoraa maayhteyttä ja huoltoreittiä toiseen Nato-maahan muutoin kuin vaikeakulkuisen Norjan raja-alueen kautta.

Tilanne on nyt kuitenkin toinen. Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat antaneet molemmille maille turvatakuut, ja kumpikin on hakemassa yhtä aikaa jäsenyyttä. Näin ollen ei ole mitään syytä olettaa, että maayhteys olisi enää jäsenyyden hyväksymisen yhtäaikaisuuden ehtona, kun tiedetään, että Ruotsista on joka tapauksessa tulossa saman puolustusliiton jäsen.

Foreign Policy -lehden (26.1.) artikkelin mukaan porrastettua jäsenyyttä puoltaa myös se, että Suomi on sotaa käyvän Venäjän rajanaapuri. Yhdysvaltojen ja Naton virkamiesten geopoliittisissa arvioissa Suomen itärajan vakiinnuttaminen on Pohjolan turvallisuuden ja puolustuksen kannalta ensisijaista.

Turkin vahva neuvotteluasema perustuu osittain siihen, että se kykenee pitämään molempien maiden jäsenyysprosessia jäissä. Jäsenyysprosessin eriyttäminen voisi muuttaa neuvottelujen asetelmaa ratkaisevasti. Tämä voi jo itsessään olla riittävä myönnytys Turkille, jolle käy yhä vaikeammaksi päästä ulos aiheuttamastaan pattitilanteesta kasvojaan menettämättä.

Suomen on rohkeasti valittava nyt oma tie. Turvallisuuspoliittisen selvityksen mukaan Pohjolan turvallisuus edellyttää vahvaa Nato-liittoumaa, johon Suomi ja Ruotsi kuuluvat, mutta asian eteneminen edellyttää uutta realistista tilannearviota. Suomi ei voi uhrata omia kansallisia intressejään Turkin ja Ruotsin välisen kiistan pelinappulaksi.