Kun sanat menettävät merkityksensä
Olin kymmenisen vuotta sitten kirjailija Sofi Oksasen kirjan "Kun kyyhkyset katosivat" (2012) esittelytilaisuudessa, jossa myös kirjailija itse oli paikalla. Mieleeni on jäänyt Oksasen kuvaus siitä, miten Neuvosto-Venäjä onnistui manipuloimaan virolaiset totalitaristisen ideologiansa kannattajiksi. Toki siihen tarvittiin väkivaltaa ja vaientamista, mutta keskeinen väline propagandassa oli sanojen merkitysten muuttaminen. Se, mikä ennen oli ollut mustaa, oli nyt valkoista, ja päinvastoin. Kun sanat muuttuivat, myös ihmisten ajattelu muuttui - ja jos ei muuttunut, piti ainakin teeskennellä muuttuneensa.
Jäin tuolloin miettimään, mitä Oksasen sanat voisivat tarkoittaa meidän yhteiskunnassamme, mutta en osannut tuolloin aavistaa, mihin kehitys voisi meillä johtaa. Minulla, eikä varmaan monilla muillakaan, ei olisi voinut käydä mielessä, että ihmisenä olemisen peruskategoriat, mies ja nainen, tultaisiin kymmenen vuoden kuluessa irrottamaan niiden luonnollisesta perustasta ja sukupuolesta tulisi subjektiiviseen kokemukseen perustuva ilmoitusasia.
Vuonna 1999 ilmestyi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uudistettu Katekismus, joka jaettiin myös koteihin. Reilussa 20 vuodessa Katekismuksen maltillinen opetus 6. käskyn selityksessä edustaa nyt jyrkkää kristillistä fundamentalismia, koska siinä ihmisen luominen mieheksi ja naiseksi katsotaan olevan Jumalan hyvää luomistyötä.
Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä. Aviosuhteessa voimme tuottaa toiselle iloa, oppia palvelevaa rakkautta ja kasvattaa uutta sukupolvea.
Avioliitto on perheen perusta. Julkinen sitoutuminen ja yhteiskunnan vahvistus antavat sille turvan. Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla. Katekismus 6. käsky.
Pappina olen tähän opetukseen sitoutunut enkä katso olevan mitään syytä siitä myöskään luopua. Me synnymme tähän maailmaan tyttöinä ja poikina ja tästä Luojan luomasta sukupuolisesta jännitteestä elämä maailmassa saa syntynsä. Olen myös melko vakuuttunut, että Katekismuksen opetus edustaa edelleenkin suomalaisten enemmistön mielipidettä. Niidenkin, jotka haluavat teeskennellä muuttaneensa mielipidettään.
Filosofi Johan Searle on todennut, että mikäli yhteiskunnassa kulttuuri ja biologia joutuvat konfliktiin, biologia voittaa aina. Tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi myöskään säätää lakeja, jotka ovat ristiriidassa luonnon asettamien realiteettien kanssa. On erikoista, että usein ne, jotka eniten ajavat biologiasta irrotettua sukupuolen määrittelyä, kannattavat muutoin luonnon ja biologian huomioimista lainsäädännön perustana. Eikö ihminen olekaan enää osa luontoa?